Miksi juuri minä?

Blogi on pitänyt hiljaiseloa, koska en ole jaksanut kirjoittaa. Olen niin väsynyt, etten jaksa tehdä juuri mitään. Suoritan päivän ”pakolliset” tehtävät ja loput päivästä vain olen, ryven itsesäälissä ja mietin miksi juuri minä? Mitä mä teen väärin, kun en saa nukuttua? Mietin aikaa taaksepäin, olen valvonut jo lähes kolme vuotta. Kolme vuotta mun elämästä on mennyt taisteluun unettomuutta vastaan. Mä olen käynyt ainakin kymmenen eri lääkärin, psykologin ja psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolla unettomuuteni takia, eikä kukaan ole osannut mua auttaa. Entistä hankalammaksi tilanteen tekee se, ettei Suomessa ole kunnon lääkäri- potilassuhdetta. Saadessani hyvän luottavaisen suhteen hoitavaan lääkäriin, huomaankin seuraavalla kerralla lääkärin vaihtuneen ja saan aloittaa kaiken alusta. Lääkärin vastaanottoaika on yleensä 20-45min, kuinka syvälle potilaan ongelmaan lääkäri voi edes kuvitella paneutuvansa tuossa ajassa? Olen lopen kyllästynyt selvittämään aina uudestaan uudelle lääkärille taustoistani, perheestäni, työstäni ja erilaisista keinoista unettomuuden selättämiseen. Suurin osa vastaanottoajasta kuluu tähän täysin turhaan taustaselvittelyyn. Kun olen saanut selvitettyä viimeisen kolmen vuoden aikaiset kokemukseni ja tuntemukseni, lääkäri vilkaisee kelloon ja miettii mielessään, että seuraava asiakas on jo tulossa viiden minuutin kuluttua, ei muuta kuin resepti kouraan ja näkemiin. Koita pärjätä.

Olen nukkunut viimeksi keskiviikon ja torstain välisen yön. Siitä on jo viisi päivää. Jokainen voi kuvitella itsensä tilanteeseen, että valvoo viisi yötä peräkkäin. Useammille jo yksi huonosti nukuttu yö on katastrofi. Mitä jos valvoo yö toisensa perään? Muu perhe rauhoittuu nukkumaan, kuulen pienen pientä tuhinaa, rakkaimpani nukahtivat, tunnen levollisuutta ajatellen, että he nukkuvat ja keräävät voimia huomisen päivän haasteisiin. Samaan aikaan mietin katkerana, että miksei mun perusoikeuksiin kuulu nukkuminen, miksi juuri minä valvon? Mitä mä olen tehnyt väärin, että mua rangaistaan tällä hirvittävällä sairaudella. Milloin tämä helvetti loppuu ja voin elää elämääni ilman jokapäiväistä taistelua selviämisestä päivästä toiseen?

Kuulin Helsingissä työskentelevästä lääkäristä, joka olisi mahdollisesti valmis kokeilemaan vaihtoehtoisia hoitomuotoja mm unettomuuteen. Sain hänelle ajan ja olin vastaanotolla viime viikon tiistaina. Kerroin lääkärille ongelmastani ja tunsin, että hän kuunteli ja ymmärsi. Kerroin, etten pysty rauhoittumaan, sydämeni hakkaa kurkussa ja pulssini on korkea. Saan lähes joka ilta paniikinomaisia oireita, en pysty hengittämään, rintani päällä on sadan kilon paino, jota en saa pois, haukon henkeä. Kaikki voimani menevät siihen, että keskityn hengittämiseen, tunne on niin pelottava, että kyyneleet valuvat silmistäni ja mietin kauhuissani kuinka kauan tämä vielä kestää. Kerroin myös harrastuksestani, voimanostosta. Tulokseni eivät ole laskeneet, joten ylikunnosta ei voi olla kyse. Kerroin myös, että pidän säännöllisesti pitkiä treenitaukoja, jotta kroppa saa levätä kunnolla. En tupakoi, enkä käytä alkoholia, syön suht terveellisesti, kahvia juon muutaman kupin päivässä. En käytä minkäänlaisia treenibuustereita tai piristeitä. Kerroin keinoista, joita olen kokeillut unettomuuden hoitoon: Lääkkeistä neljää eri unilääkettä, kahta eri rauhoittavaa, masennuslääkettä sekä melatoniinia, olen kokeillut vitamiineja ja lisäravinteita, ruokavaliota, korvatulppia, yksin nukkumista, ulkona nukkumista, ikkuna auki nukkumista, rauhoittavaa musiikkia, Reikiä, vältellyt sähköä ja langatonta verkkoa, olen nukkunut magneettipesässä ja niin edelleen. Mistään edellä mainituista ei ole ollut kuin hetkellinen apu. Lääkäri määräsi kokeiluun beetasalpaajaa hermoston rauhoittamiseen ja uneen Tenoxia. Tällä kombolla nukuin ti-ke ja ke-to väliset yöt. Lääkäri lupasi soitella lauantaina kuulumisia.

Lauantaina, siihen on vielä neljä yötä, jaksanko valvoa vielä neljä yötä?

2 vastausta artikkeliin ”Miksi juuri minä?”

  • Suosittelen kokeilemaan myös Ataraxia, joka on kai oikeasti allergialääke. Minulla toimii, rauhoittaa eikä aamulla ole tokkurainen olo. Kannattaa kysyä lääkäriltä. Minulla on takana yli 10 v unettomuutta ja kokemuksesta tiedän, että kierre täytyy katkaista heti alkuunsa. Unettomuus pahentaa unettomuutta, näin se vain on!

    • Kiitos :) Täytyy laittaa harkintaan. Kiva kuulla, että sinä olet saanut unettomuuden kuriin.

Kommentointi on suljettu.