Suomi nousuun

Olen hyvin kantaaottava ihminen, tykkään kinastella asioista, rakastan perustelemista ja haen aina toisen näkökannan asioihin, jottei elämä käy liian helpoksi. Yhtä ainoaa oikeaa vastausta asioihin ei ole. Yleensä mielipiteisiin vaikuttaa hyvin paljon tunteet. Usein mielipidettä voi pohtia kysymyksellä ”Miltä minusta tuntuisi jos asia olisi niin tai asia tehtäisiin näin”. Tokikin maailmassa on paljon loogisen ajattelumallin omaavia ihmisiä, joiden vastaukset perustuvat tutkittuun tietoon, tieteeseen, faktaan. Mutta suurimmalla osalla ihmisistä tunteet näyttelevät suurta roolia mielipiteiden rakentumisessa.

Suomi rypee pohjamudissa ja eduskunnan suurena ongelmana on ratkaista kysymys, mistä tingitään, mistä kiristetään, keneltä otetaan. Niinhän se on, että jo saaduista etuisuuksista kukaan ei halua luopua. Yksilö ajattelee, ”Olen sen ansainnut”, yksilön tunteet nousevat pintaan, miksi juuri minulta viedään kovalla työllä ansaittu etuus pois. Useissa Facebook- ja lehtikirjoituksissa hoitajat ovat muuttaneet eduskunnan leikkaussuunnitelmat arvokeskusteluiksi. Näkyykö arvostus vain palkkapussissa? Olen itse hoitaja enkä koe, että tilipäivä olisi arvostukseni mittari. En ymmärrä tätä vallalla olevaa vastakkainasettelua ollenkaan. Miten hallituksen leikkaukset ja arvostus eri ammattiryhmiä kohtaan liittyy mitenkään yhteen?

Kun Suomessa paperiteollisuus kukoisti, töitä oli vaikka kuinka paljon ja lisiä maksettiin mitä kummallisimmista asioista. Muutama hupaisa esimerkki,  saunalisä? What? Pitääkö lauantailta maksaa saunalisää kun yksilö ei pääse saunaan saunapäivänä. Mitä jos saunapäivä olisikin perjantai? Toinen loistava esimerkki eräältä alalta on suurjuhlapyhäaattokorvaus, siis täh? Eli juhannusta edeltävä torstai, 23.12, 30.12 jne. Mitä *elvettiä? Kuka näitä on keksinyt? Maksetaan myös vaarallisen työn lisää, likaisen työn lisää jne. Mä mietin, että maksetaankohan jollain alalla pahan mielen lisää? Nyt kun esim. paperiteollisuudella ei menekään enää niin hyvin, niin eikö vastaavat tuotannolliset hyvän ajan lisät tulisi ottaa pois?

Itse en osaa ottaa kantaa siihen, että väheneekö sairauspoissaolot korvausten pienennettyä. Toisaalta onko se työnantajan vika jos työntekijä sairastuu? Kuuluuko työnantajan maksaa tavallaan tyhjästä, en tiedä. Itse olen saanut aikoinaan lähes 10 vuotta palkan vain tehdyistä tunneista, en kotona sairastamisesta tai töiden peruuntumisesta.

Yksi asia on varma, Suomen nostamiseksi tästä suosta tarvitaan meidän jokaisen ponnisteluja, jokaisen panosta. Se ”Me henki” jonka lapsuudestani muistan on tosiaan muisto vain. Silloin lapsia paimensi, ruokki, kasvatti ja rakasti koko naapurusto, toisia autettiin, järjestettiin pihajuhlia ja juteltiin naapureiden kanssa. Nykyään jokainen kaivautuu koloonsa raskaan työpäivän jälkeen eikä vahingossakaan lähdetä yllätysvierailuille ystävien tai sukulaisten luo. Ensin pitää tietenkin soittaa, että sopiiko. Nykyisen ajatusmaailman mukaan kaikki on suunniteltu, tehty ja päätetty puolesta. Enää ei tarvitse ponnistella, ei tarvitse tehdä kaikkensa eikä ainakaan kärsiä tavoitteensa eteen. Enää ei tarvitse miettiä mikä on oikein ja mikä väärin, kaikki on mietitty puolesta. Laki ohjaa meidän jokapäiväistä käyttäytymistä, on työehtosopimukset, kunnan omat järjestyssäännöt, taloyhtiön järjestyssäännöt, jopa ovien mitat on määritelty rakennusmääräyksissä, liian käyrät kurkut ovat EU-säädösten vastaiset, imuri ei saa hurista liian kovaa eikä mielipidettään uskalla sanoa, koska siitä voi tulla paha mieli ja voi vaikka leimautua rasistiksi.

Otetaan tähän erään konkurssikypsän keskisuuren yrityksen johdon pelastussuunnitelma. Palkkakustannuksista oli karsittava, jotta yritys nousisi suosta, pystyisi edelleen työllistämään, maksamaan veronsa ja jatkamaan toimintaansa. Johto ehdotti työntekijöilleen 100e/kuukaudessa palkan alennusta, jottei ketään tarvitsisi irtisanoa. Arvata saattaa miten työntekijät suhtautuivat, eivät suostuneet. Me- henki puuttui. Minusta erittäin varteenotettava ehdotus hylättiin kintaita nostamalla. Lopputulos: Yritys irtisanoi 15 työntekijää. 1200e vuosittaisella palkanalennuksella 15 työntekijää olisi saanut pitää työpaikkansa. Kysymys kuuluu, olisinko itse valmis alentamaan palkkaani jos näin vältyttäisiin irtisanomisilta? Kyllä, olisin valmis laittamaan itseni likoon yhteisen hyvän vuoksi.

Mielipiteisiini vaikuttaa hyvin suuresti yrittäjätaustani. Olen syntynyt yrittäjä perheeseen ja olen itse toiminut yrittäjänä. Olen tottunut siihen pienestä lähtien, että mikään ei ole itsestään selvyys, mikään ei ole ilmaista ja tulevaisuuden eteen täytyy ponnistella, tehdä lujasti töitä ja välillä jopa kärvistellä. Minusta kaikkien terveiden ihmisten tulee tehdä töitä rahansa eteen. En hyväksy kotona lorvimista keneltäkään, en suomalaisilta sen parammin kuin ulkomaalaisiltakaan. Ihminen on tehty työntekoon, mihin tahansa työntekoon. Vapaaehtoistyötä on tarjolla esim. hoito- ja sosiaalialalla yllinkyllin. Muutama tunti päivässä kevyttä virkistystyötä työttömyystuen saamiseksi ei rasita ketään ja tekee hyvää ansioluetteloon. Arvostan suuresti yrittäjiä, kuten myös kotona lapsiaan työkseen hoitavia äitejä ja isiä. Arvostan henkilöitä, jotka työhakemuksesta toiseen jaksavat ponnistella ja uskoa parempaan tulevaisuuteen. Arvostan suuresti niitä, jotka haluavat, mutta eivät pysty tekemään työtä. Arvostan niitä, jotka ovat tehneet työtä ja jääneet siitä eläkkeelle. Arvostan kaikkia ihmisiä, jotka katsovat positiivisesti tulevaisuuteen ja haluavat nostaa Suomen uuteen nousuun. Arvostan suuresti myös eduskunnassa työskenteleviä päättäjiä, päätökset eivät ole helppoja, eivätkä ne varmasti miellytä kaikkia, mutta joidenkin sekin (*aska) duuni on tehtävä.

Lähdenkö lakkoon eduskunnan tekemien säästötoimien johdosta? En todellakaan, minulta löytyy Me- henkeä ja halua taistella Suomen puolesta ja suomalaisuudesta. Olen valmis auttamaan ja tekemään kaikkeni.

2 vastausta artikkeliin ”Suomi nousuun”

  • Pienellä guuglailulla voi jokainen suorittaa nopean vertailun Suomen ja esim. Saksan sekä vaikka Italian taloustilanteesta. Suomen laina per nuppi on suhteessa väkilukuun on paljon pienempi kuin esim. noissa edelle mainituissa maissa. Nyt on vaan hyvä hetki vedota ”heikkoon” taloustilanteeseen ja isotuloisten kapitalistien (hallitus ja EK) nyppäistä taskuunsa fyrkat matalapalkkaisten alojen työntekijöiltä, joita on paljon. Liian moni tavallinen suomalainen duunari on vain aivopesty lammas ja nyt siitä kärsitään.

Kommentointi on suljettu.