Unijuttuja

Ihmisellä on kolme perustarvetta:

– Juoma

– Ravitsemus

– Uni

Kaikkien kolmen perustarpeen toteuduttua terveellä ihmisellä on kaikki edellytykset normaaliin, aktiiviseen ja työntäyteiseen elämään. Jos jostain syystä joku näistä perustarpeista poistetaan, ihminen kärsii, kituu ja lopulta loppuu. Oletko sinä koskaan kärsinyt unettomuudesta? Oletko koskaan kritisoinut unilääkkeiden käytöstä tai todennut väsyneen ihmisen olevan vain laiska. Jos olet, ehdotan, että testaat kuinka mukavaa on valvoa yö toisensa perään, pelätä illalla nukkumaan menoa ja yrittää aamulla miettiä selviytymiskeinoja päivän haasteisiin. Voisin verrata unettomuutta metsästykseen, koskaan et tiedä milloin saat seuraavan kerran saalista. Nälkä kurnii suolissa, syötävää olisi saatava, mutta saalista ei vain näy. Ajattelet, että ehkä huomenna. Huomenna olet entistä nälkäisempi ja heikompi saalistamaan, voimat loppuvat, toivo heikkenee. Unettomuus on yhtä invalidisoiva kuin syömättömyys. Unen aikana erittyy kasvuhormoonia, päivän aikana tapahtuneet asiat jäsentyvät ja tallentuvat aivoissa, unta tarvitaan muistamiseen ja oppimiseen. Unen aikana aivosolut palautuvat ja energiavarastot täydentyvät, lihakset palautuvat fyysisestä rasituksesta jolloin ehkäistään myös tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Uni on terveydelle välttämätön, kukaan ei pärjää ilman unta. Univaje heikentää aivotoimintoja, jolloin päätöksentekokyky heikkenee, onnettomuusriski kasvaa ja muisti huononee. Unettomuus heikentää vastustuskykyä ja aiheuttaa lihomista ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöitä. Tyypillinen uneton on tunnollinen työntekijä, joka ei osaa eriyttää työ- ja kotielämää, hän pyrkii maksimaalisiin suorituksiin sekä kotona, että työelämässä ja pelkaa epäonnistuvansa. Duodecim tietää kirjoittaa, että työ- ja toimintakyky romahtaa viimeistään neljännen perättäin valvotun yön jälkeen.

Kirjoitan aiheesta, koska olen itse kärsinyt vakavasta unettomuudesta jo useamman vuoden ajan. Olen myös suorittaja ja pelkään epäonnistuvani. En kaipaa kiitoksia enkä hurraahuutoja, minulle riittää stabiili tilanne, jossa ollaan tasaisella maalla ilman suurempia tunnekuohuja. Haluan olla hyvä ellen paras kaikessa mihin ryhdyn, no ehkä nyt vanhemmiten hyväksyn, että nuoremmat kurvaavat mopoautoillaan ohi;). Opiskelen ja imen tietoa itseeni jatkuvasti, en koskaan ole omasta mielestäni valmis. Olen viimeisten vuosien aikana haalinut itselleni lisää tekemistä ja vastuualueita. Enkä itse ymmärrä ollenkaan milloin seinä tulee vastaan. Kesä onneksi tulee olemaan tavallaan omalla painollaan rauhallisempi, sillä koulusta on taukoa ja harrastus loppuu. Olen myös miettinyt, että jos pitäisin voimailustakin taukoa. Kävisin salilla fiiliksen ja jaksamisen mukaan ja nauttisin kesän ihanista ilmoista ulkona ja ennen kaikkea Suomen ihanista metsistä.

On aikoja, jolloin nukun paremmin. Nukun jopa kokonaisen yön. Mutta yhä enemmän on aikoja kun en nuku ollenkaan kuten nyt. Olen nukkunut viimeksi maaliskuun puolivälissä. Tarkka ajankohta on tiedossa siksi, että olin koulussa Eerikkilässä silloin ja nukuin pienen porsaan lailla valvottaen kuorsaamisellani kämppistäkin;).

Mulla oli eilen koko pienen voimailu- urani huippuhetki käsillä. Koko päivän mietin suoritusta, olin innoissani ja tankkasin hiilareita, jotta jaksan ja pystyn antamaan kaikkeni. Kertasin tekniikkaa ja oli mielestäni valmis. Siteet ranteisiin, vyö kireälle, selkä kaarelle ja tanko ylös, tanko alas ja siihen jäi. Se saamarin tanko ei hievahtanutkaan. Uusi yritys, sama juttu, vielä kolmaskin tulokseton nosto. Koutsi vähensi painot naurettavaan 60 kiloon, sillä tein kolme toistoa. KOLME TOISTOA. Mä olen tehnyt useamman sarjan 70 kilolla ja nyt en jaksanut tehdä kuin kolme vaivaista väkisin väännettyä avustettua naurettavaa toistoa. Uskotteko, että isoa, lihavaa wanna be voimailijaa pikkasen tuota nutturaa kiristää?! Koutsi päätti sitten, että penkkireeni jää siihen ja tehdään 150 toistoa haballe ja ojentajille, hyvä päätös.

No, jottei elämä käy liian mukavaksi niin tämän päiväinen selkäreeni meni aivan kuramaton alle. Maastavedossa (puolikkaassa sellaisessa) vedin taas saman saakelin 60kg tai jotain. Siis mä en vetänyt edes omaa painoani, naurettavaa. Olen reenannut kuitenkin puolet isommilla raudoilla. Ylikunnossa tuskin olen, koska palautuminen on ollut koko ajan hyvää ja leposyke on matala. Ainoa ongelma on unettomuus. Tänä aamuna olin menossa kotoa apteekkiin, kun huomasin seisovani paikallisen kaupan oven edessä. Mulla ei ole mitään hajua, että miten mä olen sinne eksynyt. Unettomana suorityskykyni laski puoleen normaalista ja focus oli jossain ihan muualla. Harmittaa ihan vietävästi.

Minut määrättiin pakkolepoon! Lintuja saa kuulemma kattella, ei muuta. Nyt koitan levätä ja saada erilaisten meditaatioharjoitteiden avulla nukuttua.

Possut nukkuvatKuva lainattu: http://hidastaelamaa.fi/2010/12/otetaan-elaimista-mallia/possut-nukkuvat/